Mitä barbershop on?

Barbershop juontaa juurensa 1800–luvun lopun Yhdysvalloista. Sillä on selvät yhteydet jazziin ja bluesiin, yleensäkin afro–amerikkalaiseen musiikkiin. Barbershop ei ole oma musiikin lajinsa, vaan se on sovitus– ja esitystyyli, jolla esitetään monenlaista musiikkia, kuten tunnettuja jazz-standardeja, balladeja, gospelia ja muita hengellisiä lauluja, popia, kansanlauluja ja evergreenejä. Oleellista on, että laulu on aina neliäänistä ja säestyksetöntä.

Tarinan mukaan tyyli on saanut alkunsa parturisalongeissa, joissa miehet ovat vuoroa odottaessaan alkaneet viihdyttää itseään ja toisiaan harmonisoimalla tuttuja melodioita. Barbershopia laulettiin aluksi pelkästään kvarteteissa, mutta 1950–luvulta lähtien myös kuorobarbershopia on harrastettu enenevässä määrin.

Barbershop–sovituksen erityispiirteet

Barbershop on neliäänistä a cappella laulua, jossa melodiaa laulaa toiseksi ylin ääni eli lead. Tenori kuvioi melodian yläpuolella, basso antaa pohjan soinnulle ja baritoni täydentää soinnun liikkuen vuoroin leadin ylä– ja alapuolella. Vain poikkeuksellisesti ja lyhytaikaisesti melodiaa saattaa laulaa jokin muukin ääni kuin lead. Barbershop–harmonian omaleimaiseen luonteeseen kuuluu myös se, että vain harvoin tyydytään kolmisointuun. Lähes aina lauletaan nelisoinnussa. Soinnut ovat aina konsonansseja, dissonansseja ei esiinny. Septimisointujen eri muunnoksia käytetään runsaasti koko ajan, ei pelkästään dominanttiasemassa.

Barbershop–harmonia

Barbershop–harmoniaan kiinteästi liittyvä käsite on "close harmony". Äänet on kirjoitettu suhteellisen lähekkäin, kromatiikkaa käytetään runsaasti, ja sointukulut ovat usein "epätavallisia" ja poikkeuksetta korvia hivelevän kauniita. Barbershop–sovitus tehdään aina tukemaan harmonisia yläsäveliiä. Kuoro ja kvartetti onnistuu yläsäveltuotannossa, kun laulu on puhdasta ja vokaalihomogenia (vowel matching) toimii. Parhaimmillaan tulos on huikea elämys niin laulajille kuin kuulijoillekin.

Barbershop–ilmaisu

Kuoroilmaisu on oleellinen osa barbershopia, ja tärkeää on ns. ”sydämestä laulaminen”. Barbershop–laulajat haluavat aina luoda kontaktin yleisöönsä ja jakaa laulun sanoman sen kanssa. Tällaista vuorovaikutusta on mahdoton saavuttaa, jos kuoro seisoo paikallaan eleettömästi, ilmeenkään värähtämättä, olkoon laulu miten puhdasta ja taitavaa tahansa. Barbershop–lauluja tulkitaan vahvasti eläytyen. Dynamiikka liikkuu railakkaasta fortesta herkkään pianissimoon. Tunteet ilmaistaan ja tunnelma välitetään ilmein ja elein, usein myös hillityn (tai joskus vähemmän hillityn) koreografian avulla. Myös huoliteltu pukeutuminen on ominaista barbershop–kuoroille ja –kvarteteille.

Barbershopin "se jokin"

Lyhyesti barbershopin ja perinteisen kuorolaulun eroja voisi kuvailla sanomalla, että tavallisesti kuorot haluavat, että yleisö taputtaa konsertissa, mutta barbershopperit haluavat, että yleisö itkee ja nauraa. Aplodit, ja raikuvat sellaiset, ovat sen jälkeen itsestään selvyys.

"Barbershop ei ole oma musiikin lajinsa, vaan se on sovitus– ja esitystyyli, jolla esitetään monenlaista musiikkia, kuten tunnettuja jazz-standardeja, balladeja, gospelia ja muita hengellisiä lauluja, popia, kansanlauluja ja evergreenejä. Oleellista on, että laulu on aina neliäänistä ja säestyksetöntä."